Ajatukset tulevina liikunnan ja terveyden edistämisen ammattilaisina 14.2.

 Tämän viikon tiimiklinikkatehtävässä jakauduimme taas omien alojemme ryhmiin. Me liikunnanohjaaja opiskelijat luimme kukin yhden artikkelin. Näiden artikkelien pohjalta pohdimme asioita tulevina liikunnan ja terveyden edistämisen asiantuntijoina. Artikkelit, joita luimme, olivat nimeltään ”Elämme, liikumme olemme”, ”Arjen aktiivisuudesta hyvinvointia” ja ”Aivot ohjaavat liikuntaa –kuka ohjaa aivoja?”.

Artikkelissa ”Elämme, liikumme, olemme” kerrottiin esimerkiksi siitä, kuinka iäkäs lonkkavaivainen nainen innostui matalan kynnyksen liikunnasta ja kuinka esimerkiksi masentuneilla on vaikeampi lähteä isoihin joukkoihin liikkumaan. Myös vähävaraisten liikkumisesta oli artikkelissa juttua. Keskustelimme, että miten me alan ammattilaisina voitaisiin ottaa näitä asioita huomioon. Meidän tulisi tarjota erilaisia liikuntamahdollisuuksia erilaisille kohderyhmille ja ottaa kohderyhmien vaatimukset huomioon. Vähävaraisille olisi hyvä tarjota esimerkiksi sellaisia lajeja, joihin ei tarvitse paljon erilaisia varusteita. Onko liikunnan ilosanoma yhdenvertaista? Pohdimme, että vastaus on kyllä ja ei. Jokaiselle on mahdollista löytää joku liikuntamuoto, joka tuottaa iloa. Kuitenkin taas esimerkiksi nuoruuden traumat voivat vaikuttaa siihen, että kokeeko liikunnasta iloa. Joillekin se voi olla niin sanotusti pakkopullaa. Tällä alalla tulisi ottaa huomioon nämä seikat ja sen, että aina ei tarvitse tähdätä kilpaurheiluun.

 Toinen artikkeli, jota luimme oli ”Aivot ohjaavat liikuntaa –kuka ohjaa aivoja”. Tässä artikkelissa nousi esiin unen ja levon tärkeys. Täytyy myös ottaa huomioon kokonaisrasitus, sillä esimerkiksi stressi kuormittaa kehoa, jolloin lepoa tarvitsee enemmän. Pohdimme, että tulevina liikunnan ammattialisina meidän täytyy ottaa huomioon ihmisten kanssa työskennellessämme, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen tarvitsee unta ja lepoa, mutta myös sitä liikuntaa. Nämä kulkevat käsikädessä.

 Kolmas artikkeli oli nimeltään ” Arjen aktiivisuudesta hyvinvointia”. Siinä kerrottiin organisaatiosta, joka koittaa vaikuttaa työntekijöidensä fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. He olivat todenneet, että heidän palveluitaan käyttävät he, joille liikunta on jo tärkeää ja kokee tarvitsevansa sitä. Pimentoon jäivät ne, joita esimerkiksi kilpailutoiminta ei kiinnosta. Tulevina ammattilaisina meidän pitäisi koittaa saada motivoitua ja kannustettua juuri heitä liikkumaan ja löytämään oman tapansa liikkua, joille se ei ole tuttua ja joiden asenne sitä kohtaan on negatiivinen. Artikkelissa myös kannustettiin enemmän arkiliikuntaan, sillä jo pienikin asia vaikuttaa elimistöön. Tätä on tärkeää tuoda esiin enemmän, että kaikki liikkuminen on jo hyväksi eikä se vaadi sen isompia ponnisteluja tai raskasta harjoittelua. Tulevina terveyden edistäjinä on hyvä muistaa pitää asiat yksinkertaisina niille, joille liikunta ei ole jo tärkeää.

 Liikunnan olisi hyvä olla ihmiselle itseisarvo, sillä liikunnalla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Liikkumisen tulisi kuulua jokaisen elämään sillä se esimerkiksi pidentää työvuosia, koska liikunta ylläpitää työkykyä. Tämän vuoksi työpaikkojen tulisi panostaa työntekijöidensä hyvinvointiin.

 Tämä tehtävä laittoi aivot ajatustyöhön. Tehtävä sai miettimään, että minkälaisiin haasteisiin tulevina ammattilaisina tulisi kiinnittää huomiota. Liikunta ei ole kaikille ykkösjuttu ja se luo haasteita, Meidän tulisi oppia motivoimaan ja kannustamaan erilaisia ihmisiä.