Tapahtumapäivien fiilikset rasteittain 12.-13.2.

 

Tässä postauksessa kunkin rastin vetäjät pääsevät kertomaan ulkoilutapahtuman kokemuksista, tunteista ja/tai ajatuksistaan. Erosivatko lauantain ja sunnuntain tapahtumat paljon toisistaan? Entä missä onnistuttiin tai olisiko ollut jotakin kehitettävää? Näitä ajatuksia puramme seuraavaksi.

RASTI 1. Mäenlasku

Iida: Ensimmäisen päivän tunnelma oli hyvä ja odottavainen. Sää oli suotuisa mäenlaskulle ja alkufiilikseen pääsi jo heti, kun itse pääsi laskemaan mäkeä ensin. Perheitä oli rastilla tasaiseen tahtiin ja lapsista huokui ilo, mikä toi itselle hyvän mielen. Olimme suunnitelleet eri leikkejä mäkeen, mutta huomasimme nopeasti pelkän mäenlaskun riittävän lapsille. Vaihtoehdoksi annoimme pujotella mäessä olevat ämpärit jos halusi. Päivä meni nopeasti ja kävijämäärä yllätti odotukset. 

Sunnuntaipäivän suunnitelmat olivat samat, kuin lauantainakin. Mäenpäällä soi kaiuttimesta musiikki. Pulkkamäki itsessään oli edellistä päivää ''vaarallisempi'', joten siihen ei olisi ollut mahdollista liittää mukaan leikkejä. Markkinoinnin epäonnistumisen takia tapahtumaan osallistui 2 lasta, joten tästä päivästä ei juurikaan ole kerrottavaa. 

Maija: Ensimmäisen tapahtumapäivän eli lauantain sää oli parempi kuin osasimme odottaa. Matkalla Ruunarinteille lunta tuprutti koko matkan, mutta paikalle saapuessamme taivas kirkastui sekä myöhemmin saimme jopa nauttia auringon lämmöstä. Tapahtuman alettua arviomme siitä, että pulkkamäki olisi suosituin rasti, osoittautui oikeaksi. Heti ensimmäiseksi oli päästävä laskemaan useaan kertaan mäkeä ja paikalle palattiin vielä kierroksen lopuksikin.

Olimme Iidan kanssa suunnitelleet useamman leikin, joita olisimme vetäneet laskijoiden vaihtuessa, mutta suunnitelman menivät aivan uusiksi. Kuten olimme tuumailleet, suurin osa halusi vain laskea mäkeä erilaisilla välineillä, joita olivat tuoneet mukanaan. Yhden leikin pidimme kuitenkin koko ajan pystyssä, nimittäin pujottelun. Laitoimme kolme lumella täytettyä ämpäriä mäen toiseen reunaan, joita sai pujotella jos tahtoi. Yritin itse rataa useasti liukurilla siinä kuitenkaan onnistumatta, mutta useampi osallistuja onnistui siinä pulkalla. Törmäyksiltä ämpäreihin ei vältytty, mutta kenellekään ei sattunut mitään, eivätkä esteet rikkoutuneet.

Mäen päällä tunnelmaa toi kaiuttimesta soitettu musiikki, sekä jutustelu niin lasten kuin aikuisten kanssa. Jokaiselle passin omistaneelle jaettiin glitterinen tähtitarra, jotka epäilyistä huolimatta pysyivät passissa kiinni koko päivän. Pääsimme myös opastamaan neljä vaihto-opiskelijaa pulkkamäen saloihin ja he silmin nähden nauttivat vauhdin hurmasta lumen lentäessä päin näköä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli mielestäni onnistunut. Pidimme itsemme hyvin lämpimänä laskien aina välillä mäkeä itse ja juoksemalla takaisin ylös. Mikäli tapahtuma olisi kestänyt vielä toiset kaksi tuntia, olisi tarpeen tullut ruoka- ja lämmittelytauko.

RASTI 2. Kehunurkka

Pihla: Mielestäni rasti onnistui todella hyvin ja tykkäsin olla osana luomssa sitä. Minua ei oikeastaan jännittänyt rastin totuttaminen, sillä loimme sitä hyvällä yhteishengellä ja yhteistyöllä. Toki mietin sitä, miten hyvin vanhemmat heittäytyvät rastiin ja uskaltavatko he haastaa myös itseään kehujen laatuun viitaten. 

Kun rasti saatiin alkamaan oli kieltämättä itkussa pidättelemistä. Oli ihanaa huomata miten vanhemmat ottivat tilanteen haltuun ja seurata lasten huulilla ilmenevää hymyä. Oli myös mielenkiintoista nähdä, kuinka osalle perheistä kehujen antaminen on arkipäivää ja taas osalle täysin vieras käsite. Toivon todella, että myös ne perheet joissa kehuja ja huomion osoituksia ei juurikaan anneta, ottaisivat tästä rastista takataskuunsa muutaman vinkin ja jatkaisivat toimintaa myös kotona.

Janina: Rastimme onnistumisesta jäi kaikin puolin todella hyvä fiilis. Se onnistui oikeastaan paremmin kuin alunperin olin ajatellut. Hieman jännitti, miten tämänkaltainen syvällisempi rasti toimii "talviriehan" keskellä, mutta ensimmäisten rastilla kävijöiden jälkeen huolet hälvenivät. Oli äärimäisen koskettavaa kuunnella kuinka vanhemmat kehuivat lapsiansa ja miten hyvän mielen se lapsille toi. Jotkut vanhemmat sanoivatkin, että harvoin tulee mietittyä lapsen hyviä ominaisuuksia tällä tavalla tarkoituksella ja tämä todistikin se, miksi tällainen rasti koottiin ja ohjattiin. Toivottavasti tästä jäi perheille tapa.

Lauantaista poiketen, sunnuntaille muutimme kehujen paikkaa keliystävällisemmäksi. Teimme kahden puukepin väliin rautalangalla "pyykkinarut" ja laitoimme kehut niihin kiinni pyykkipojilla. Näin lappuset eivät lennelleet pöydältä pois vaikka tuuli ja tuiskusi. Tämä osoittautui oikein onnistuneeksi ratkaisuksi ulkotapahtumalle. 

RASTI 3. Lumiukon rakennus /pantomiimi

Antti: Lauantaina olin rastilla ottamassa vastaan useita perheitä. Lapset nauttivat kovasti vanhempiensa esityksistä, mutta itse tykkäsivät enemmän lumienkeleiden tekemisestä. 

Sami: Vedin tätä rastia sunnuntaina niille muutamalle, joita paikalle saapui. Haastoin osallistujia keksimään mielikuvituksensa pohjalta pantomiimejä ja oli hauska nähdä ajatusten muuttuvan esityksiksi. Rasti oli verrattain lyhyt, mutta mielestäni hyvä lisä.

RASTI 4. Heittopiste

Merja: Heittopisteellämme kävi odotetusti eri-ikäisiä ja taitotasoiltaan toisistaan poikkeavia heittäjiä, joten oli hyvä, että hernepusseja ja palloja oli varattu runsain mitoin. Lauantaina totesimme, että heittoalueen sijoittelua kannattaa hieman muokata, että heittämisen sujuvuus toteutuu sunnuntaina suunnitellusti. 

 

 Onnistunut ratkaisu oli myös se, että rastilla oli lauantaina kaksi ohjaajaa, sillä yhdessä Samin kanssa saimme ohjeistettua ja huomioitua paremmin kaikki osallistujat. Osalle lapsista heittopiste oli haasteellisempi ja vaati enemmän yrittämistä, kun puolestaan taitavimmilla heittäminen sujui välittömästi. Tavoitteemme mukaisesti, kaikki osallistujat saivat onnistumisia ja poistuivat pisteeltämme hyvillä mielin. Oli ilo huomata, kuinka vanhemmat olivat aktiivisesti mukana kokeillen itsekin osumatarkkuuttaan ja erityisesti kehuen sekä kannustaen lapsia vuolaasti.

Parasta lauantaipäivän tapahtumassa oli runsas osallistujamäärä, toiminnasta saatu positiivinen palaute, osallistujien innostuneen sinnikäs osallistuminen sekä lasten onnistuneen suorituksen jälkeinen riemu. Sunnuntaina suppea osallistujamäärä himmensi edellisen päivän onnistumisen iloa hieman, mutta aivan täysin hukkaan ei yrityksemme kuitenkaan mennyt, sillä kaksi lasta poistui tapahtumastamme hymyssä suin. Sunnuntain rauhallinen tempo antoi minulle myös mieleisen mahdollisuuden keskustella paremmin yhteistyökumppanimme työntekijöiden kanssa sekä tutustua heidän hartausosuuteensa.

Heittopiste onnistui mielestäni erinomaisesti ja tapahtuman järjestämisessä mukana oleminen oli kokonaisuudessaan hyvin myönteinen kokemus.

Sami: Tuurasin Veeralottaa lauantaina heittopisteellä ja osallistujia oli niin paljon, että kaksi ohjaajaa oli varmasti tarpeen. Heittopiste oli omasta mielestäni menestys, sillä moni lapsi osallistui innoissaan hernepussien ja pallojen heittelyyn pitkäksikin aikaa. Lauantailta opimme, että olisi hyvä kehittää heittopisteiden järjestelyä, mikä sunnuntaille jo toteutuikin.

Veeralotta: Jouduin valitettavasti jäämään tapahtumasta pois sairastumisen vuoksi. Olisin mielelläni ollut mukana ja oli todella harmillista, että jouduin jäämään pois. Oli kuitenkin hieno kuulla, että tapahtuma oli sujunut hyvin varsinkin lauantaina.